Nykyisen viikon numero

Muut työkalut

Kalenteri viikkonumeroilla

Kalenteri on riittävän suurten aikavälien laskemiseen tarkoitettu järjestelmä, joka perustuu taivaankappaleiden liikkeen jaksoittaisuuteen. Aurinkokalenterit perustuvat Auringon liikkeeseen, Kuukalenterit perustuvat Kuun liikkeeseen, Kuun aurinkokalenterit perustuvat Kuun ja Auringon liikkeeseen samanaikaisesti.

Yksi kalenterin tärkeimmistä yksiköistä on viikko. Viikko on seitsemän päivän ajanjakso. Työtehtävänsä tehokkaasti suunnittelevalle henkilölle viikko on aikayksikkönä erittäin tärkeä.

Kalenterihistoria

Itse termi kalenteri tuli meille antiikin Roomasta ja käännetty latinalaisesta calendarium-velkakirjasta. Historia kertoo, että roomalaisilla oli tapana maksaa velat takaisin ja maksaa niille korkoa kuun ensimmäisinä päivinä, niin kutsuttujen kalensien päivinä.

Ensimmäiset kalenterien analogit ilmestyivät kuitenkin kauan ennen Rooman valtakunnan perustamista.

Nabta Playan kaupungin läheisyydestä, joka sijaitsee noin 800 kilometrin päässä Kairosta, löydettiin ehkä ensimmäinen vuotuinen kalenteriympyrä ihmiskunnan historiassa. Sen loivat puolipaimentolaiset paimenten heimot, jotka asuivat nykyaikaisen Egyptin alueella noina aikoina. Tämän ympyrän avulla, jonka lähtökohtana oli Siriuksen ilmestyminen taivaalle, heimon asukkaat seurasivat sadekauden alkua. Voimakkaat sateet muuttivat kuumasta autiomaasta todellisen keitaan, jonka niityt ovat ihanteellisia laiduntamiseen.

Suurin samalla historian ajanjaksolla kalenterin analogi ilmestyi nykyisen Saksan mailla asuneiden heimojen keskuuteen. Historiassa se on säilynyt Gosekin ympyränä, jonka lähtökohtana oli talvipäivänseisauksen päivä.

Seuraavat viittaukset ajanlaskennan mekanismeihin viittaavat muinaiseen Egyptiin. Tässä kalenterivuosi oli aikaväli Sirius-tähden kahden vierekkäisen heliakaalisen nousun välillä. Egyptiläiset tarvitsivat kalenterin määrittääkseen Niilin tulvien hetket, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Luonnonilmiö voi tuhota kaikki muinaisen Egyptin asukkaiden sadot. Mutta tietäen etukäteen, milloin tämä tapahtuu, maanviljelijät korjasivat satonsa etukäteen ja valmistautuivat maan muokkaukseen, josta tuli tulvien päätyttyä hedelmällisempää ja taipuisampaa viljelyyn.

On huomionarvoista, että muinaisilla kalentereilla ei ollut selkeää järjestystä, ja eri kulttuureissa niillä oli alkuperäinen rakenne. Joten esimerkiksi keltit jakoivat viikon 9 päivään, egyptiläisten keskuudessa se koostui 10:stä ja muinaiset saksalaiset elivät pitkiä viikkoja, jotka koostuivat jopa 14 päivästä.

Seitsemän päivän viikot ilmestyivät ensimmäisen kerran muinaisessa idässä. Jokaiselle viikonpäivälle annettiin taivaankappaleen nimi: maanantai - kuu, tiistai - Mars, keskiviikko - Merkurius, torstai - Jupiter, perjantai - Venus, lauantai - Saturnus, sunnuntai - aurinko.

Seitsemänpäiväinen viikko vastaa myös Raamatun kirjoituksia, joiden mukaan Jumala oli mukana maailman luomisessa kuuden kokonaisen päivän ajan ja seitsemäntenä päivänä hän lopulta päätti levätä.

Seitsemänpäiväisen viikon lopullisen käsitteen loivat roomalaiset. Kaikki alkoi siitä, että Aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes kehitti Caesarin käskystä niin sanotun Julian-kalenterin, jossa oli 12 kuukautta ja 365 päivää. Lisäksi roomalaiset levittivät tätä kalenteria kaikkialle valtakuntaan kuumasta Egyptistä Saksan loputtomiin metsiin.

Juliaaninen kalenteri kesti 1400-luvulle asti, minkä jälkeen paavi Gregorius XIII korvasi sen gregoriaanisella kalenterilla. Se ei käytännössä eronnut edeltäjästään, mutta oli tarkempi ja lähempänä oikeaa ajankohtaa vuodenaikojen vaihdolle. Nykyään useimmat maailman maat käyttävät gregoriaanista kalenteria.

Tarve ottaa käyttöön kalentereita ja niiden analogeja antiikin kansojen keskuudessa ja kaikkien sivilisaatioiden asteittainen siirtyminen kohti yhtä organisoitua kalenteria todistavat ihmisten erityisestä suhteesta aikaan. Kalenteri ei ole vain loistava työkalu järjestelyyn, vaan myös välttämätön työkalu historian tärkeiden päivämäärien ja tapahtumien tallentamiseen, jolloin voit välittää luotettavaa tietoa tuleville sukupolville.

Monesko viikko on meneillään?

Kalenteri on vain työkalu, jolla voimme hallita aikaamme tuottavasti. Mutta jotta tämä työkalu toimisi, meidän on käytettävä tehokkaita ajanhallintatekniikoita.

Tehokkaat ajanhallintatekniikat

Sääntö 1–3–5

Säännön ydin on, että työpäivän aikana, ajallisesti rajoitettuna, sinulla on varaa tiettyyn määrään tehtäviä. Tee siitä sääntö:

yksi iso tehtävä;
kolme keskikokoista tehtävää;
kaksi pientä tehtävää.

Tämän säännön avulla haravoit nopeasti päällesi kasaantuneet tavarat, pääset eroon hätätyötavasta ja jatkossa ehdit tehdä kaiken ajallaan ilman turhaa ylityötä.

Kolmen sääntö

Niille teistä, joiden mielestä yllä olevan säännön tehtävien määrä on ylivoimainen, lahjakas kirjoittaja ja tuottavuuskonsultti Chris Bailey tarjoaa helpomman ratkaisun: valitse kolme tärkeintä tehtävääsi tarkistuslistaltasi ja keskity täysin niiden suorittamiseen lopun ajan. päivä. Seuraavana päivänä - seuraavat kolme tehtävää jne.

10 minuutin menetelmä

Vaikein osa työstä on aloittaminen. On hieno tapa huijata laiska mieltäsi: "Teen tätä vain 10 minuuttia ja sen jälkeen lepään." Olemme varmoja, että pian unohdat loput ja työskentelet tuottavasti.

Pomodoro-menetelmä

Kekseliäisen yrittäjän Francesco Cirillon järjestelmä "Pomodoro-menetelmä" on valloittanut maailman pitkään. Tarvitset ajastimen. Asetat sen 25 minuutiksi. Olet tuottava. 25 minuutin kuluttua anna itsellesi viiden minuutin lepo ja palaa sitten töihin. Kun olet työskennellyt tällä tavalla neljän syklin ajan, pidät 15-30 minuutin tauon.

Menetelmä 90/30

Menetelmän ydin on seuraava: käytät 90 minuuttia tietyn tehtävän tekemiseen, jonka jälkeen lepäät 30 minuuttia. Sitten sykli toistuu, ja seuraavat 90 minuuttia omistat toiseen tehtävään. On tärkeää, että omistat ensimmäisen työskentelyn tärkeimmälle tehtävälle.

Menetelmällä on tieteellinen perusta, sen tehokkuutta on testannut monet menestyneet ihmiset.

Menetelmä 52/17

Menetelmä niille, joiden mielestä 90 minuuttia tuottavaa työtä on uuvuttavaa. Tekniikka on sama kuin 90/30-menetelmässä, aika on erilainen: 52 minuuttia työtä, 17 minuuttia lepoa.

Sammakon syöminen

Maailmankuulun valmentajan Brian Tracyn menetelmä. Hänen terminologiansa mukaan "sammakot" eivät ole kovin miellyttäviä tehtäviä, joiden suorittamisen ajatus saa aikaan täydellisen voiman ja motivaation hajoamisen. Tracy neuvoo "syömään sammakko", eli tekemään tämän tehtävän aivan työpäivän alussa. Jatkossa se on helpompaa - tekniikan kirjoittaja lupaa.

Kanban

Upea tapa visualisoida työnkulkusi, alun perin Japanista. Sen toteuttamiseen tarvitset tarrataulun, jonka työkenttä on jaettava kolmeen sarakkeeseen otsikoilla: "Tehdä", "Teen", "Valmis". Seuraavaksi tarrat otetaan, niihin kirjataan kotelot, minkä jälkeen tarrat liimataan taululle kotelon nykyistä tilaa vastaavaan kohtaan. Tarrojen liikkumisnopeus osoittaa selvästi työsi tehokkuuden.

2 minuutin sääntö

Sääntö tulee David Allenin GTD (Getting Things Done) -metodologiasta. Lopputulos on yksinkertainen: tehtävät, jotka vievät jopa kaksi minuuttia, tehdään välittömästi. Tämä purkaa aivosi kuormittamatta niitä pienillä asioilla.

Tuore tai paistettu

Menetelmä, joka perustuu bloggaaja Stephanie Leen filosofiaan. Se on käännettynä "tuore tai paistettu". Se perustuu teoriaan, että kun heräämme aamulla, meillä on "tuoreet" aivot, mutta päivällä ne ovat "paistetut". Menetelmä on ratkaista vaikeimmat ja tärkeimmät tehtävät aivojen ollessa "tuoreet". Jätämme yksinkertaisemmat ja miellyttävämmät tehtävät "paistetuille" aivoille.

Jotta menetelmä olisi tehokkain, meidän tulisi varata 15 minuuttia ennen nukkumaanmenoa seuraavan päivän suunnitteluun ottaen huomioon yllä oleva filosofia.

Tim Ferrissin menetelmä

Melko monimutkainen, mutta uskomattoman tehokas menetelmä amerikkalaissijoittaja Timothy Ferrissiltä. Koostuu kahdesta postulaatista.

80/20-sääntö (Pareton periaate): 80 % työstä tehdään 20 % ajasta. Loput 80 % ajasta on omistettu 20 %:lle jäljellä olevasta työstä. Periaatteen ytimessä on keskittyminen, jonka avulla voit tehdä suurimman osan työstä ensimmäisten tuntien aikana. Muun ajan voit rentoutua ja tehdä rutiinihommia, jotka eivät vaadi erityistä keskittymistä.
Parkinsonin laki: työ täyttää kaiken sille varatun ajan.

Riippumatta siitä, minkä tehokkaan ajanhallinnan menetelmiä valitset työpäiväsi järjestämiseen, jokainen niistä perustuu halullesi jatkuvasti parantaa ammatillista tasoasi ja muuttua parempaan suuntaan.

Yksi päivä – yksi tehtävä, joka vie sinut lähemmäs tavoitetta! Kuukausi, yksi pieni tavoite!